Eilinen leipä oli niin herkkua että olisin voinut vedellä vaikka koko leivän yksin. Pintaan vaan sipaisu margariinia joka ihanasti suli lämpimään leipään ja kylkeen lasi kylmää maitoa. Taivas!

Mistä tulikin mieleeni käydä sitten aamulla puntarissa. En ole koko kesänä käynyt ja järkytys oli suuri kun näin lukeman mittarissa. Voi helvetti! Sitä ne (hallitsemattomat) hiilarit teettää! Ei ihme että viikonloppuna kokeilemani vanhat farkut kinnasi niin että happi meinasi loppua ja pyörrytys iskeä.

Tuumasta, jos toisestakin (heh heh!), toimeen ja kirjauduin heti aamutuimaan (voileipä toisessa kädessä..) Kiloklubiin kun työkaveri mainosti että on nykyään ilmainen palvelu. Saas näkee kuin akan käy! Masennus oli taattu kun Kiloklubi paheksui että painoindeksin mukaan olen lievästi ylipainoinen...

Olin viikonloppuna niin puuhakas että kerkesin siivota, perata vaatekaapista kaksi isoa Ikean kassillista vaatteita kirpputorille myyntiin, tehdä maailman parasta rapurisottoa, juoda terapiaviiniä, olla sielunhoitajana eroavalle ystävälle, ostaa leipäkoneen, pestä pyykkiä, lukea kirjaa, viettää riehakkaan illan ystävien kanssa, laulaa karaokea, kärsiä krapulasta, suunnittelemaan häitä ja katsomaan leffan.

Eilen hemmottelin oman Tallinnanviikonloppunsa jäljiltä krapulaista Miestä meksikolaisella ruoalla. Tarjoilin jauhelihatortilloja ja kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa tehdä itse salsaa. Itse en pidä paprikasta enkä chilistä ja useinhan näitä on kaupan valmiissa salsakastikkeissa. Joskus sai hieman makeahkoa ananassalsaa valmiina kaupasta mutta en ole löytänyt sitä enää pitkään aikaan. Tein itse salsan öljyssä  kuulotetusta sipulista, valkosipulista, tomaateista, mausteista ja tomaattipyreestä ja tuli kuulkaa niin hyvää että oksat pois! Mieskin söi hyvällä ruokahalulla monta lettua ja kehui vuolaasti kokkia.

Tänään tein keittiön kuurauksen ohella ensimmäisen satsin leipää leipäkoneella ja tuolla keittiön tasolla leipä tuoksuu jäähtymässä. Kohta voisi mennä maistelemaan miltä itsetehty venhä-ruisleipä maistuu!

 

Kuva

Köh köh! Vieläkin hieman flunssa vaivaa mutta voiton puolella jo ollaan. Mies lähtee tänään poikaporukalla Tallinnaan viikonloppua viettämään ja minä saan nauttia ihan yksin omasta erinomaisesta seurastani. Kiva olla hetki erossa vaikka tiedän että ikävä vaivaa varmasti molempia, ollaan niin yhteenhitsautuneita.

Ja jo kolme ystävääni, jotka on ihan selvästi ajatuksenlukijoita, on kerennyt soitella ja kysellä viikonlopun menoista, että olisiko aikaa tavata vaikka kenellekään en ole mainostanut tätä "sinkkuviikonloppuani". Ajatus yksinäisestä viikonlopusta houkuttaisi kyllä todella mutta toisaalta (tätä nykyä perheellisiä) ystäviään ei kai voi koskaan tavata liian usein?

Tämän illan aion kyllä pyhittää itselleni, käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä, tehdä kasvo- ja jalkahoidot ja katsoa ehkä jonkun leffan ja nauttia pari lasia punaviiniä. Ei malttaisi edes odottaa iltaa!

Hola pitkästä aikaa! Ensin olin monta päivää kipeänä viime viikkoisesta kohtuoperaatiosta ja juuri kun luulin olevani selvillä vesillä sairastuin viikonloppuna flunssaan. Siis Flunssaan, kaikkien flunssatautien esiäitiin, aivan järkyttävään nuhakuumehelvettiin. Olen ollut niin kipeä etten koskaan ennen.

Olin sunnuntaina kuumeesta ja kivuista muutenkin herkkänä kun puhelimeni piippasi viestin merkiksi, siskoni siellä iloisena ilmoittaa tulevasta iloisesta perhetapahtumasta. Sisko odottaa kolmattaan. Oli kuin tikari olisi pistetty sydämeeni. Olen tietenkin todella iloinen siskon ja perheensä puolesta, heidän onni ei ole todellakaan minulta pois, mutta samaan aikaan olen kuitenkin niin helevetin katkera ja kateellinen. Miksi se en voisi olla minä? Kerrankin.

Kenenkään muun lapsensaanti-ilmoitukset ei ole mennyt niin ihon alle kuin tämä ilmoitus, tuli niin puun takaa se. Tunnen itseni maailman pienimmäksi ja huonoimmaksi ihmiseksi tämän tunteeni takia. Mutta ei voi minkään. Onnittelin tulevia tripla-isovanhempia puhelimessa vasta tänään ja sain kuin sainkin nieltyä itkuni ja verhottua äänen murtumisen yskänkohtaukseksi.

 

Kuva

Olin eilen Kätilöopistolla päiväkirurgisella osastolla nukutuksessa tehdyssä kohdun tähystysleikkauksessa liittyen meidän lapsettomuuden hoitoon. Meillä on kaksi mahdollista syytä lapsettomuuteen, miehen sperman huono laatu on varma syy ja toisena epäilyksenä oli että minulla olisi kohdussa jonkinlainen lihaskasvain joka estäisi hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun.

Mentiin Miehen kanssa aamulla aikaisin Kättärille ja 1,5 tunnin odottamisen jälkeen pääsin huoneeseeni ja sain vaihtaa leikkauskaavun päälleni. Mies odotti kanssani kunnes sain esilääkityksen ja jäin sängylle odottelemaan lääkkeen vaikutusta. Leikkaava lääkäri kävi kertomassa miten toimenpide menisi ja sain esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä hänelle. Jonkun hetken jälkeen omahoitajaani kutsuttiin että potilaan voi viedä leikkuriin. Olin ilmeisesti päivän toinen potilas vuorossa. Kävelin itse leikkaussaliin koska tuplavahvasta esilääkityksestä huolimatta olin aivan tolkuissani.

Kiipesin leikkauspöydälle ja jutustelin hauskan "nukkumatin" kanssa joka kivasti kertoi koko ajan mitä tekee ja miksi ja viimeiseksi hän huikkasi että "Nähdään sitten heräämössä!" ja sitten tulikin uni. Parin tunnin päästä heräilin ja kipu alavatsassa oli kyllä aika kova. Sain heti kipulääkettä suoraan suoneen ja kun olin tarpeeksi hereillä omahoitajani tuli kärräämään minut huoneeseeni. Makoilin pedillä aikani kunnes sain kahvia, paahtoleipää, jogurttia ja tuoremehua. Miten makoisalta maistuikin se aamupala!

Ruoan jälkeen nukuin noin tunnin ja sitten pitikin päästä vessaan. Tippa oli siihen mennessä loppunut joten hoitaja irroitti minut letkuista ja avusti vessaan, sain hehkeän A4:sen kokoisen terveyssiteen laitettavaksi pöksyihin. Ihqua!

Vessareissun jälkeen nukuin vielä toisenkin tunnin ja sitten hoitaja tuli ilmoittamaan että heti kun tunnen oloni niin hyväksi että jaksan lähteä kotiin niin saan mennä. Soitin Miehelle että minua voisi tulla kohta noutamaan ja Mies saapuikin vajaan tunnin päästä. Vaihdoin omat vaatteet päälle ja köpöttelin hoitsujen huoneeseen ilmoittamaan että tämä tyttö menee nyt! Totesivat vielä että lupaamani hakija on mukana ja pääsin lähtemään kotiin.

Sain kolme päivää sairaslomaa ja suurimmaksi osaksi olen vain nukkunut, välillä Mies on vain käynyt tuomassa juotavaa ja särkylääkkeitä. Tänään Mies meni töihin mutta on jo kerennyt käymään aamulla katsomassa potilasta ja soittanut varmaan viisi kertaa varmistaakseen että kaikki on hyvin. Arvostan!

Seuraavaksi on jälkitarkastus Naistenklinikalla jonka potilaana lapsettomuusasiassa noin muutoin ollaan, tuo kohdun tähystysleikkaus vain tehtiin Kättärillä. Ja sitten meille aloitetaan inseminaatiohoidot jotka tehostetaan clomifenilla, vaikka minulla ei kyllä olekaan mitään vikaa ovulaatiossa eikä munasolujen kasvamisessa. Lääkäri kuitenkin on sitä mieltä että clomihoito kannattaa ottaa avuksi.